Viitaten tiedotteeseenne 12.3.2010
Lausunto Metsähallituksen selvityksestä Sipoonkorven kansallispuiston perustamisedellytyksistä Pidämme ehdotusta Sipoonkorven kansallispuistosta kannatettavana. Se on olennainen osa pääkaupunkiseudun viherkehää, joka täytyy kokonaisuudessaan turvata sekä virkistysarvonsa että biologisten arvojensa takia. Koemme tärkeäksi, että hanke toteutetaan mahdollisimman laajana. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää ekologisiin käytäviin ja varmistaa, että ne jatkuvat katkeamattomina meren rannalta lähtien läpi koko Sipoonkorven ja pääkaupunkiseudun viherkehän. Muistutamme lisäksi, että myös kansallispuistoa ympäröivät puskurivyöhykkeet ovat kokonaisuuden kannalta keskeisiä. Tämä hanke on kansallisestikin merkittävä. Eritoten on tarvetta perustaa kansallispuistoja Etelä-Suomen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Myös ilmastonmuutoksen torjumisessa metsät ovat tärkeitä, mikä sekin puoltaa mahdollisimman laajamittaista kansallispuistoa Sipoonkorpeen.
Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry.
Alla olevan, ympäristötuhojen pysäyttämistä koskevan julkilausuman alustava muoto syntyi jo vuosituhantemme ensimmäisinä vuosina. Sitä olivat muotoilemassa Vihreän Elämänsuojelun Liiton vaikuttajajäsenet sekä joukko ulkopuolisia, arvostettuja vaikuttajia. Heistä mainittakoon varsinkin Georg Henrik von Wright, joka olisi ollut ensimmäinen allekirjoittaja, mutta hänen poismenonsa keskeytti hankkeen. Vasta vuonna 2006 jatkoimme kesken jäänyttä tekstiä ja maaliskuussa lähti mielenilmauksemme Tasavallan Presidentille. Sittemmin julkilausuma on julkaistu eri lehdissä ja lähetetty myös pääministerille. Julkilausma kuultiin myös eduskunnan täysistunnossa 12.11.2008, kun käsittelyssä oli Suomen ilmastostrategia. Tätä julkilausumaa saa vapaasti lainata ja levittää.
Käsityksemme mukaan länsimainen kulutuskulttuuri on jyrkässä ristiriidassa kestävän elämäntavan kanssa. Kaikki suunnitelmat, jotka asettavat talouskasvun ja kulutuskulttuurin jatkumisen elonkehän pelastumisen ehdoiksi, ovat jo lähtökohtaisesti virheellisiä. On väärin ja vastuutonta antaa kansalaisille valheellista kuvaa todellisesta tilanteesta. Se estää päättäväisen ja vakavamielisen muutoshalun syntymisen.
Vihreä Elämänsuojelun Liitto on sitoutumaton syväekologinen yhdistys, jonka perustivat 1987 maamme eturivin ekologiset ajattelijat. Suurin osa heistä on edelleen mukana ja uusia on tullut. Nykyään mukana olevista tunnetuista henkilöistä mainittakoon lääkäri/kirjailija Irma Kerppola-Sirola, prof. Anto Leikola, kalastaja/kirjailija Pentti Linkola, prof. Eero Paloheimo, prof. Matti Sarmela, prof. Erkki Lähde sekä FT Leena Vilkka.
Liiton perusaate on elämän kunnioittaminen ylimpänä arvona. Liitto painottaa erityisesti ekologian antamaa tietämystä maan ja maailman tilasta ja sen muutoksista sekä vaalii elämän rikkautta ja inhimillisten elämänmuotojen moninaisuutta.
Julkilausumien laatimisen lisäksi harrastamme muutakin julkaisutoimintaa, järjestämme filosofisia keskusteluja eri tieteenalojen edustajien kanssa, pohdimme ekologisen elämäntavan käytännön kysymyksiä ja järjestämme ympäristöaiheisia tilaisuuksia.
Vihreä Elämänsuojelun Liitto antaa tämän julkilausuman tiedostaen, että sen toteutuminen aiheuttaisi huomattavia muutoksia yhteiskunnassa. On kuitenkin kiistattomasti osoitettu, että nykyisenkaltainen elämäntapa ei voi jatkua. Liitto on kuvannut ekologisesti kestävän ja ihmiskunnalle myönteisen yhteiskunnan perusteet tavoiteohjelmassaan, jota voi tilata yhdistykseltä.
Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry
Vihreä Elämänsuojelun Liitto tuo tällä julkilausumalla esiin yhteisen vakavan huolemme. Ihmiskunnan arvojen jatkuva köyhtyminen ja alistuminen talouselämän ohjaukseen ovat johtaneet toimintaan, joka aiheuttaa elonkehän vakavan ja laajamittaisen tuhon.
Ihmiskunnan toimintaa ohjaavat talouskasvun, kilpailukyvyn, nopeiden voittojen ja pinnallisen menestyksen tavoittelu. Millään taholla ei tunnu enää olevan todellista halua ohjata kehityksen suuntaa vastuullisesti ja kantaa huolta suurista kokonaisuuksista.
Olemme pahenevien tuhojen tiellä, joka johtaa myös ihmiskunnan taloudelliseen, sosiaaliseen ja henkiseen alennustilaan. Näillä kaikilla on toisiaan voimistava vaikutus ja tämä kiihdyttää lähitulevaisuudessa hallitsemattomalla tavalla tuhojen etenemistä. Katastrofi on jo peruuttamaton monella ekologisella tasolla. Sen uhreja ovat sadattuhannet eliölajit, jotka olemme toiminnallamme tappaneet sukupuuttoon. Sama kohtalo uhkaa yhä useampia lajeja, ellei ihmisen piittaamattomaan asenteeseen ja toimintatapoihin tule muutosta.
Omaksumamme tuhoisan elämäntavan voimakas levitys kaikkialle maailmaan tekee tulevaisuuden näkymät entistä synkemmiksi. Talouskasvu ei palvele ihmisen hyvinvointia. Teollisuustuotteiden tuotanto ja kulutus ovat varakkaissa maissa jo moninkertaisesti ylittäneet kohtuulliset tarpeemme, kaikkien vahingoksi. Työtä vaativa tuotanto siirtyy köyhiin maihin ja kiristyvä kilpailu tekee sosiaalisen ilmapiirin yhä julmemmaksi ja ihmisarvoa loukkaavammaksi kaikkialla.
Nykyinen arvojärjestys mitätöi kasvaneen ympäristötietoisuuden ja heräävän bioetiikan saavutukset. Vakavat ympäristöongelmat, muiden muassa nopeutuva ilmastonmuutos, ovat väistämättömiä seurauksia ihmiskunnan tuotannon ja kulutuksen ylimitoitetusta kokonaismäärästä. Talouskasvun asettamat tavoitteet vievät maailmaamme kokonaisuutena yhä pahempaan tilaan, vaikka yksittäisiä edistysaskeleita saataisiinkin aikaan joillain osa-alueilla. Jatkuvasti kasvava, jo nykyisin liian suuri väestö voimistaa näitä vakavia ongelmia entisestään.
Ilmastonmuutos voidaan torjua vain vähentämällä energiankulutusta nopeasti siten, että jäljellä oleva öljy, kivihiili, turve ja kaasu jätetään maahan. Ydinvoimasta on myös luovuttava sen valtavien haittojen ja riskien takia. Energiankulutus on alennettava tasolle, joka teollisuusmaiden osalta on maasta riippuen alle kolmasosa nykyisestä. Tällöin uusiutuvat energiavarat riittävät. Kaikkea kulutusta on vastaavasti vähennettävä. Vasta tämän suuruusluokan muutokset voivat pelastaa maapallon elämän pahimmalta tuholta.
Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi ihmiskunnan on luovuttava talouskasvuaatteesta. Syntyvyys on myös saatava hallitusti ja inhimillisin keinoin vähenemään. Meillä on tarpeeksi tietoa ja taitoa kehittääksemme yhteistyöhön ja tasapainotalouteen perustuvia paikalliskulttuureja, joissa sekä ihminen että luonto voivat hyvin. Yhdyskuntien omavaraisuusastetta on nostettava ratkaisevasti ja ulkomaankauppaa rajoitettava.
Tietoisina ongelmien laajuudesta katsomme kuitenkin, että kehitykseen voi vaikuttaa, kunhan ongelmat ja niiden taustat tunnustetaan julkisesti ja laajasti. On häpeällistä inhimillisen älyn ja etiikan kieltämistä puolustaa vallitsevia, lyhytnäköisiä talouden ja hallinnon periaatteita. On vain yksi Maapallo, joka on yhteinen kotimme. Olemme toiminnallamme vahingoittaneet sitä pahasti. Alun alkaen oli osittain kysymys tietämättömyydestä, nyt ei enää ole siitä kysymys. Jatkaminen vallitsevalla tiellä on ihmiskunnan taholta tietoista jo elävien ja vielä syntymättömien eläinten, kasvien sekä ihmissukupolvien elinehtojen laajamittaista tuhoamista.
Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry.
Joulukuussa 2006
Yhteystiedot:
Pj: Göran Ekström, Riihikatu 2, 65300 Vaasa, puh. 06-3213352, goran.ekstrom (at) netikka.net
Siht: Harri Kuokkanen, Jyväskylä, puh. 040 7517079, harrikuokkanen (at) hotmail.com
Kaupungit voivat olla lajistoltaan rikkaita luontokohteita, kunhan ympäristöä ei siistitä liikaa, Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry (VESL) muistuttaa 17.6. vietettävänä Luonnonkukkien päivänä. Erityisesti kasvilajisto on monipuolinen, mutta myös monet hyönteiset ja linnut viihtyvät urbaanissa ympäristössä. Kunnilla ja seurakunnilla on hyvät mahdollisuudet jättää valittuja alueita luonnonmukaisempaan tilaan, mutta yksittäinenkin ihminen voi monin tavoin tukea monimuotoisuuden säilymistä.
Kaupunkiluonto on tärkeä luontokokemusten kannalta, onhan se lähellä valtaosaa suomalaisista. Urbaania luontoa kuitenkin haittaa ns. manikyyriefekti: moni arvokas kohde häviää ruohonleikkurin tai trimmerin hampaisiin. Yksinkertaisin toimenpitein voi sekä auttaa kaupunkiluontoa että lisätä asuinympäristön viihtyisyyttä. VESL kannustaakin puutarhanhoitajia soveltamaan lähiympäristössään hallittua hoitamattomuutta, eli jättämään osan pihasta lähelle luonnontilaa.
Lyhyt nurmikko on vihreydestään huolimatta köyhää aluetta, "vihreää asfalttia". Työtä ja luontoa voi säästää jättämällä vaikka pienenkin laikun parturoimatta tai viikatteella tehtävän kevyen käsittelyn varaan. Nurmikko kannattaa jättää ajamatta esimerkiksi pensasaitojen vierestä, marjapensaiden ympäriltä tai tontin reunoilta. Tällaiset viherkäytävät auttavat muun muassa siiliä tarjoamalla suojapaikkoja. Viherkäytävillä viihtyvät kasvit ovat niin perhostoukkien kuin ihmisenkin herkkua: etenkin nokkonen on ravitseva villivihannes molemmille. Aikuiset perhoset puolestaan suosivat siankärsämöä ja pietaryrttiä.
Kaupunkiluontoa voi auttaa myös aktiivisesti. Lintulaudat ja linnunpöntöt mahdollistavat monen lintulajin pesimisen ja talvehtimisen kaupungissa. Siilille voi jättää oman lehti- tai risukasan pesäpaikaksi.
Niityt ja kedot ovat erittäin tärkeitä, mutta uhattuja kaupunkien luontokohteita. Niillä viihtyvät monet harvinaistuvat kasvit, kuten timjamin sukuinen kangasajuruoho. Ketoja uhkaa toisaalta liiallinen parturointi, toisaalta rehevöitymisen aiheuttama umpeenkasvu. VESL rohkaisee kokeilemaan paahteisilla paikoilla nurmikon sijasta kukkakedon ylläpitoa. Parhaiten tämä onnistuu niukkaravinteisella maalla, joten lannoitteita ja rikkakasvimyrkkyjä kannattaa välttää.
Lähiympäristön hallitun hoitamattomuuden lopputuloksena on parhaimmillaan kotipihan upea kukka- ja perhosloisto tai jännittävä lähimetsikkö. Samalla on säästynyt rahaa ja vaivaa, ilmansaasteet ovat vähentyneet ja meluhaitat pienentyneet.
Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry. on puoluepoliittisesti sitoutumaton, aatteellinen yhdistys, jonka tarkoitus on elämän moninaisuuden kunnioittaminen ja edistäminen. Liitto painottaa erityisesti ekologian antamaa tietämystä maan ja maailman tilasta ja sen muutoksesta, mutta vaalii myös elämän rikkautta ja inhimillisten elämänmuotojen moninaisuutta.
Lisätietoja:
Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry. (VESL)
Piia J. Häkkinen, VESLin tiedottaja, hakkin[a]iki.fi, p. 040 824 1649
Martti Uusitalo, tutkija, maveuu[a]utu.fi, p. 040 572 7550
Yhdistyksen yhteystiedot:
Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry. (VESL)
Göran Ekström, puheenjohtaja,
p. (06) 3213351, goran.ekstrom[a]netikka.net
Harri Kuokkanen, sihteeri,
p. 040 7517079, harrikuokkanen[a]hotmail.com
Tiedote Älä Osta Mitään päivän johdosta 24.11.2006.
Syväekologinen yhdistys Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry.
Älä osta mitään -päivän teemana on tänä vuonna Elämyksiä ostamatta. Vihreä elämänsuojelun liitto ry haluaa omasta puolestaan nostattaa kriittistä keskustelua kaupan ehdoilla luotavasta kaavoituksesta ja kyseenalaistaa koko kuluttamiseen perustuvan kulttuurin.
Liitto kysyykin, miksi kunnat myöntävät rakennuslupia suurille peltomarketeille, jotka näivettävät lähikaupat ja kaupunkien keskustat. Markettien vaatimat liikenneinvestoinnit kustannetaan yhteisistä verorahoista. Autoilun haitoista kärsivät sekä moottoriteiden halkoma luonto että ostosmatkareittien varrella asuvat ihmiset. Lisäksi kasvaneet autoilun päästöt on ilmastonmuutoksen yksi suurimpia kiihdyttäjiä.
Kaikki varteenotettavat tiedemiehet ovat vakuuttuneita siitä, etteivät maapallon ilmasto ja ekologia kestä nykymenoa. Nykyaikainen elämäntapa kuormittaa myös ihmisiä henkisesti. On aika nostaa kaavoituksessa ekologia ja ympäristökysymykset tärkeimmälle sijalle. Kaiken suunnittelun lähtökohtana tulee olla energiantarpeen ja aineellisen kulutuksen vähentäminen. Pienimuotoinen suunnittelu luo tiloja, joissa ihmiset voivat nauttia sekä toistensa seurasta että yhteydestä ympäröivään luontoon.
On ymmärrettävä, että kehityksen nykyinen tuhoisa suunta ei ole vääjäämätön luonnonlaki, vaan määräämme sen itse. Se lähtee jokaisen omista valinnoista, niin henkilökohtaisista kulutus- ja käyttäytymistottumuksista kuin myös siitä, millä perusteilla valitsemme edustajamme päättäviin elimiin.
Talouden ja kulutuksen kasvu ei enää johda elämän laadun paranemiseen, vaan ne ovat kääntyneet meitä vastaan ja yksipuolistavat kulttuuriamme. Kilpailun kiristyminen ja stressin lisääntyminen johtaa yhä useamman ihmisen sairastumiseen. Jokainen henkilökohtainen tragedia leviää läheistenkin piiriin, vaikuttaen näin paljon laajemmin kuin yhden ihmisen kohtaloon.
On monta painavaa syytä ryhtyä määrätietoisesti muuttamaan yhteiskuntarakennetta ja kulttuuriamme pienimuotoisempaan, hajautettuun yhteiskuntamuotoon. Tässä yhdistyvät ekologiset ja sosiaaliset hyödyt. Tällaisessa yhteiskunnassa kaikki on lähellä, jolloin liikkumisen ja kuljetusten tarve on mahdollisimman pieni. Samalla vapaudumme siitä oravanpyörästä, joka pyörii yhä enemmän vain aineelliseen kuluttamisen ympärillä.
Tiedämme jokainen, että kun biologiset perustarpeemme ovat tyydytetyt, arvokkaimmat asiat elämässämme ovat aineettomia.
Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry.Viikonlopun syysmyrsky on kaatanut paikoitellen paljon puita. Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry haluaa muistuttaa metsänomistajia lahopuun tärkeydestä metsälajiston monimuotoisuudelle. Metsänomistajan on hyvä harkita, ennen kuin ryhtyy raivaamaan kaatuneita puita, sillä viidesosa suomalaisen metsän eliölajeista on lahopuusta riippuvaisia. Jos kaatuneilla puilla ei ole suurempaa taloudellista merkitystä tai ne eivät ole kulkureittien tukkeena, puut on parempi jättää metsään.
Suomen metsissä elää parikymmentätuhatta eri eliölajia linnuista kääpiin ja kuoriaisista sammaliin. Ihmisen luoma talousmetsä on paljon luonnonmetsää yksipuolisempi elinympäristö. Kovaotteisen metsätalouden vuoksi sadat lajit ovat harvinaistuneet. Kaatuneeseen puuhun asettuu monipuolinen sienten, hyönteisten ja muiden lajien muodostama eliöyhteisö, jonka lajisto muuttuu lahoamisen edetessä. Pienet eliöt ovat ravintoa suuremmille, ja lahopuustoiset metsät tarjoavatkin monille linnuille monipuolista ravintoa. Esimerkiksi harvinaistunut harmaapäätikka tarvitsee ravinnokseen lahopuussa eläviä toukkia ja kuoriaisia.
Nykyinen lainsäädäntö antaa metsänomistajalle varsin vapaat kädet toimia metsässään kuten haluaa. Mikään laki ei velvoita kaatuneiden lehtipuiden poistamiseen. Havupuitakin tarvitsee poistaa vain, mikäli kaatuneiden puiden määrä on merkittävä (Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta, 5§). Käytännössä merkittävä tarkoittaa yli 10 % hehtaarikohtaisesta runkoluvusta tai yli 20 puun ryhmää. Tällöinkin metsänomistaja vapautuu velvoitteesta, mikäli korjuun kustannukset muodostuisivat kohtuuttomiksi.
Varsinkin Etelä-Suomessa lähes kaikki metsä on talouskäytössä, ja luonnontilaiset metsät ovat eristyneet pieniksi sirpaleiksi. Talousmetsä on elinympäristönä paljon luonnonmetsää köyhempi lahopuun vähäisen määrän sekä puuston ikä- ja lajirakenteen yksipuolisuuden vuoksi. Liian tehokas metsätalous onkin suurin syy siihen, että lähes 600 metsien ja korpien eliölajia on luokiteltu metsissämme uhanalaisiksi. Kaikkia lajeja ei ole edes tutkittu riittävästi, jotta niiden tilanteesta olisi tietoa. Tämän vuoksi kaikki monimuotoisuutta edistävät päätökset ovat ensiarvoisen tärkeitä, ja jokainen metsää omistava voi vaikuttaa metsäluonnon hyvinvointiin. Säästämällä kaatuneen puun metsänomistaja voi tarjota kodin metsätalouden syrjäyttämille lajeille.
Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry